"Syy miks mä syön noita pillereitä
on puolet sun aiheuttamaa"
Auts. Minua ei ole koskaan sattunut henkisesti näin paljon. Nuo sanat meni vät sydämmeni lävitse kuin monta sataa rosoista nuolta. Niin paljon se oikeasti sattui. Se oli myös ensimmäinen kerta kun joku muu kuin äiti sai minut itkemään pelkästään pahoilla sanoilla. Ja nämä sanat minulle sanoi Hilja.
Tästä on jo muutama viikko aikaa. Mutta ei sillä ole väliä, koska asioiden tapahtumat kerron. Ne tulee kuitenkin kerrottua jossakin vaiheessa.
Eilen illalla oli pienimuotoista kärhämää Hiljan kanssa. Koska olen hieman vaikea, eikä mun niin sanottuja periaatteita rikota. En ala selostamaan sitä sen enempää, koska asia oli liian tyhmä riidan aiheeksi.
Nyt, kello on jo yli kuusi aamulla, enkä saa enää nukutuksi. Nukun muutenkin tosi huonosti ja nyt ahdistus, paha olo ja nykyinen koira tekee nukkumisesta vielä vaikeampaa ja levottomampaa. Toivoisin saavani unilääkkeet, mutta en usko niiden kuitenkaan auttavan. En usko minkään enää tästä paranevan. Ja samalla minusta tuntuu, että kaikki on aivan hyvin. Minkälaiseen kiertoon olen nyt joutunut?
Minun tekisi mieli vuodattaa kaikki ajatukseni ja tunteeni kertaheitolla, mutta mitään ei tule ulos. En ole koskaan oikein osannut ilmaista itseäni, varsinkaan pahaa oloani. Muuten kuin viiltelemällä ja polttamalla itseäni.
Toivoisin niin syvästi ja hartaasti kaiken olevan niin kuin ennen. Silloin kun pystyin vielä tuntemaan jotenkin jotakin ja asialle olisi vielä pystynyt tekemään jotain.
♥ Joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti