En yhtään tiedä mistä hän sen päähänsä sai, että pitäisi yht'äkkiä hankkia koiranpentu.
Ei siinä mitään ongelmaa ole. Hänellä on hyväpalkkainen työ ja lääkitys kunnossa. Itse olen työtön ja rahani menevät Hiljan - salanimi tyttöystävälleni - kuskaamiseen ja tupakkaan. Hän haluaa aina käydä jossakin - kalastamassa, uimassa tai muuten vain metsällä - sillä hän ei pidä vain kotona olosta. Itse en millään koskaan jaksaisi lähteä mihinkään, mutta kunhan rakkaani on onnellinen niin kaikki on hyvin.
Olin aluksi itsekin innoissani kun vihdoin ja viimein saisin koiran. Mutta kun aloin katsoa sekarotuisia ja puhdasrotuisia koiria, löysin muutaman puhtaan ajokoiran jotka olivat halvempia kuin sekarotuiset. Ja ne pennut oltiin rekisteröitykin. Ehdottelin rotukoiria Hiljalle, mutta ne eivät olleet hänen mieleensä.
Olen halunnut ajokoiraa pidemmän aikaa. Pääsisin sen kanssa metsälle, voisin jalostaa sitä ja saisimme siltä sitten pennunkin tulevaisuudeksi. Silloin kun ensimmäisestä koirasta aika jättäisi. Mutta vaikka hinta olisi ollut matkoineen samaa luokkaa kuin sekarotuisilla, Hiljalle ulkonäkö on tärkeämpi. Ja sen vuoksi meinasimme päätyä kalleimpaan vaihtoehtoon, sillä se oli eniten hänen mieleensä.
Itku pitkästä ilosta. Se on joskus vähän liiankin totta. Alkupäivästä kun soittelin pentujen myyjille, olin suht iloinen - ellei soittamisesta aiheutuvaa ahdistusta lasketa. Näin loppupäivästä minun tekisi mieli vain kuolla. Tuntuu taas siltä, että mikään ei mene hyvin vaikka kuinka haluaisin.
Menen tästä pitkälle tupakille.
Hyvää illan jatkoa tähdet pienet rakkaat.
♥ Joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti