Onnellisuus. Mitä se on?
Olin joskus hyvin onnellinen, pieni tyttölapsi, jonka hymyä ei saanut millään hyytymään. Minä nauroin ja hymyilin niin paljon, että kun katselen lapsuudenkuviani, ihmettelen miten kasvoni eivät revenneet.
Nykyään, en osaa edes ajatella itseäni sellaisena.
Elämänkatsomus on muuttunut vuosien varrella radikaalisti. Maailma tuntui pienenä mielenkiintoiselta, sellaiselta missä riittää paljon seikkailuja. Silloin minulla oli motivaatiota ja halua tehdä ja kokea kaikenlaista. Silloin en tiennyt maailman olevan kauttaaltaan paha.
Mutta palataan aiheeseen onnellisuus.
Onni on katoavaista, niin minä aina sanon. Olen kesäisin paljon pirteämpi kuin yleensä, mutta sekin on vain sen kahdesta kolmeen kuukauteen kestävä täydellisyys. Mutta sekään ei kuitenkaan riitä, vaan paha pääsee aina valloilleen ja punaiset joet kuohuvat yli äyräiden.
Minun pitäisi olla onnellinen. Olen vihdoin muuttanut pois kotoa, minulla on rakastava tyttöystävä, kolme kissaa, eikä minulla ole edes mitään stressin aihetta. Silti minusta tuntuu siltä, etten jaksa enää. Jokainen päivä on jatkuvaa ponnistelua ja jopa kaupassa käyminen on ääretöntä tuskaa. Uni ei tule vaikka olisin kuinka väsynyt. Ja jos tulee, en silti nuku tarpeeksi.
Maailma on tuskaa, kyllä sen jokainen tietää.
Haluaisin silti sanoa kaikille, että te pystytte siihen. Pystytte elämään pitkän onnellisen elämän, jos te pyydätte apua. Se ei ole heikkoutta, vaan suurta vahvuutta. Jokaisesta ei ole siihen. Mutta sinusta on.
♥ Joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti