Tippuvat sielut... Mikä se sellainen on?
Idea tähän blogiin lähti yksinkertaisesta olotilasta: jatkuva paha olo.
Minulla itselläni on ollut masennus 8-9 vuotta, joka nopeasti laskettuna on melkein puolet elämästäni.
Minulla on ennenkin ollut blogi pahasta olostani. Silloin olin 12-13 -vuotias ja täysin poissa raiteiltani. Äkkinäinen muutos silloiseen suhteellisen hyvään elämäntilanteeseen sai minut muuttumaan totaalisesti. En enää osaa ajatella, että olin joskus tuo pieni ja viaton tyttö.
Silloinen blogi ei ollut kovin iloinen. Vuodatin paljon kyyneliä ja verta tuohon aikaan, eikä sille jatkuvalle surulle näkynyt loppua. Lopetin sen kirjoittamisen 9. luokan puolessa välissä enkä sen jälkeen ole samanlaisia blogeja perustanut.
En kuitenkaan aio vuodattaa vain kaikkia ongelmiani, laittaa itsetuhoisia ja masentavia kuvia, sekä aiheuttaa muille loputtoman määrän myötätuntoista surua ja tuskaa. Tämän blogin ideana on yrittää saamaan niin muut kuin myös itseni ylös tuolta loputtoman syvästä kuilusta. Olen ollut siellä jo niin kauan, että on aika nousta.
Minulla on rakastava tyttöystävä, jolla itselläkään ei mene kovin hyvin. Sanoisin - kuten olen aina sanonut - että minulla menee rutkasti paljon paremmin kuin hänellä, mutta hän on taas aina sanonut minulla menevän hyvin paljon huonommin. Samaa ovat sanoneet myös entiset kumppanini.
En tiedä onko se totta vai kuvittelevatko he vain. Saattaa olla, että olen ollut niin huonovointinen niin kauan, että en enää tiedä millainen olo minulla pitäisi olla.
Niin, ja mitä itseasiassa tarkoittaa Tippuvat sielut? Idea on lähtöisin syksystä. Pidän siitä, kuinka kellertyneet lehdet tippuvat pikkuhiljaa pois puista ja peittävät koko vihertävän maan. Jäljelle jää vain kalju, kuolleelta näyttävä puunrunko ja sen oksat. Tippuvilla sieluilla tarkoitan lehtiä, sillä ne ovat puun sielu. Ne saavat puihin elämän, jota niillä ei muuten olisi.
Eipä kai minulla ollut muuta.
Hyvää yötä, rakkaat pienet tähdet.
♥ Joona
♥ Joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti