007

Meille tuli koiranpentu!

Kaiken sen etsimisen ja tappelun jälkeen suosituin Hiljan valitsemaan koiranpentuun. Se oli ensimmäinen, jonka hän halusi. Tai, tarkalleen ottaen toinen.

Olisin kovasti halunnut rotukoiran, mutta kelpuutin sittenkin tuon sekarotuisen piskin kotiimme. Onhan se suloinen, mutta ei siltikään rotukoira. Tiedän, olen hankala ja valitseva.

Noh, noin viikko sitten sunnuntaina lähdimme etelämmäksi ja haimme Hiljan ensimmäisen ja minun toisen koirani. Paikka oli helppo löytää, sillä pihalla oli koiria ja muita eläimiä mielin määrin. Piha ei ollut kovinkaan siisti eivätkä tarhat priimakunnossa, mutta puhtaat ne olivat. Omistajilla oli kalkkunan teurastus kesken kun pääsimme perille.

Pentumme - olkoon vaikka Hurja - on kyseisen pentueen erilaisin. Pentueen pennuissa on rottweileriä ja valkoista paimenkoiraa. Oletuksena oli saada rottweilerin värinen ja näköinen pentu, koska heissä oli enemmän sitä kuin paimenkoiraa. Mutta kun näimme Hurjan ensimmäisen kerran, niin yllätyimme: sillä on kuin onkin rottweilerin kroppa ja väritys. Se oli isokokoisempi kuin olisimme luulleet, mutta se ei yllättänyt. Yllätyksen toi tuon penikan kasvot, jotka olivat suoraan kuin spanielilla ja turkki kuin jollakin pitkäkarvaisella koiralla. Ottaen huomioon sen, että vanhemmat olivat molemmat lyhytkarvaisia. Pentu oli kuitenkin suloinen, mutta silti jotenkin ruma. Todennäköisesti se vielä muuttuu kun tosta kasvaa.

Otimme tuon kyseisen rääpäleen mukanamme. Huomenna se täyttää yhdeksän viikkoa. Sillä on vielä pitkä matka aikuisuuteen. Ja meillä on vielä pitkä matka sen sisäsiisteyteen... Alkaa jo hermoja kiristää kun pitää koko ajan toisen jätöksiä siivoilla ties mistä paikoista.

Hyvää karvantäytteistä iltaa tähtöseni.

♥ Joona