013


13. julkaisu 13. päivänä. Ironista.

Tekisi mieli sanoa jotain järkevää, mutta pää lyö vain tyhjää. Silti mieltäni vaivaa monet ajatukset ja tunteet, mutta samalla mikään ei tule selkeänä ulos.

Maalasin tänään. En ole pitkään aikaan piirtänyt, saatika maalannut. Nyt muistan miksi piirsin kaiken aikaa yläasteella. Se vei kaiken pois, ainaki hetkeksi.

Mielestäni onnistuin teoksessani aika hyvin. Muutamia kohtia siinä on, jotka vähän häiritsevät. Mutta ottaen huomioon se aika, jolloin viimeksi piirsin ja se, etten ole juuri koskaan vesiväreillä maalannut, onnistui se hyvin. Piirsin ja maalasin siis jonkinlaisen kissaeläimen, jonka väritys ei kylläkään ole mistään kotoisin. Mielenkiintoisen näköinen se ainakin on.

Pari päivää sitten kuulin aivan erilaisen äänen kuin normaalisti. Se ei ollut päänsisäinen, mutta tiesin ettei Hilja sanonut sitä. Koska se kuulosti jotenkin niin erilaiselta. Ääni sanoi minulle "kuole". Ensimmäinen kerta kun joku sanoo minulle noin, eikä se joku ole oikeasti olemassa. Toivottavasti se jäi viimeiseksi, sillä en haluaisi tulla hulluksi äänineni. On minulla kuitenkin vielä lähes vuosi aikaa ennen kuin täytän 20 vuotta. Silloin skitsofrenia normaalisti puhkeaa. Toivottavasti en saa sitä. Toivottavasti...

Väsyttääkin niin paljon. Haluaisin vain nukkua, nukkua, nukkua, nukkua, nukkua... Mutta ei vaan tule lainkaan uni. Ei vaan tule...

Ja nyt tulee itku.

♥ Joona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti