Ensimmäinen psykiatrin käynti.
Ensimmäinen oli joulukuussa. Sain ketipinoreita päivittäseen käyttöön ahdistukseen sekä unettomuuteen. Ne ovat suoraan sanottuna täyttä paskaa. Oikeasti. Neurolepti, joka on tarkoitettu skitsofreniaan, annetaan unettomuuteen. Ihmekään kun ei ole auttanut. Saanut vain hallusinaatioita, lisää unettomuutta, alituista väsymystä ja vedottoman olon. Toivottavasti 20. päivä kun on seuraava käynti saan jotain muuta. Ja jospa he tällä kertaa osaisivat sanoa mitä minulla on, ettei vaan kohauteta olkia ja sanota "Sinulla voisi olla tämä ja tämä, mutta ei kuitenkaan" kuten viime kerralla. Ja joudun ehkä viikottain psykologin puheille. Nautin elämästäni. Onneksi en yli 18 -vuotiaana voi joutua osastolle. En halua sinne, en ainakaan nyt.
Ps. Romahdin. Nyt minulla on pieni vauvahaava nilkassa. Säälittävän pieni. Miksi? Koska en tunne mitään henkisesti niin haluan tuntea edes jotain fyysisesti.
♥ Joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti